Luontoretkemme 4.5.2022 toteui kirpeässä, mutta aurinkoisessa säässä. Meitä oli 32 reipasta senioria viettämässä liiton liikuntapäivää. Reilun tunnin bussimatkan jälkeen olimme kohteessa. Loppupätkä parkkialueelle oli todella kuljettajan taidonnäyte, sillä tie oli kapea ja mutkikas.
Ensimmäinen kohteemme oli Kaukolaistenkallion laavu. Patikointiu onnistui hyvin, vaikka polut olivat osittain lumessa ja jäässä. Laavu sijaitsee kauniilla kalliotasanteella. Alapuolella oli vielä jäässä oleva Kaukoloistenlampi . Polttopuut kannettiin tulipaikalle, nuotio syttyi ja odottelimme hyvää hiillosta. perinteiselle makkaranpaistolle ja retkieväiden syönnille. Porukkamme nautti olloluista nuotion äärellä. Keskustelu oli vilkasta, muisteltiin menneitä ja mietittiin tulevaisuutta.
Seuraava kohteemme oli Kirkkokiiven laavu ja Kirkkokivi. Laavulla tulet ja vielä eväiden syöntiä. Kirkkokivi sijaitsee laavun läheisyydessä. Opastaulussa oli selitys: ”Metsä kirkkoni olla saa”. Tämä sanonta oli hyvinkin totta paimenille, jotka muinoin viettivät sunnuntain kirkkohetkensä viereisen ison siirtolohkareen äärellä. Siinä kivellä metsän keskellä pyhän edessä oli hyvä pysähtyä ja hengähtää. Kiveä alettiin kutusa Kirkkokiveksi.
Vielä kävely parkkipaikalle, missä bussi odotti meitä. Ajo kotia kohti ja luontoretkemme oli ohi. Keskustelimme vielä bussissa, pitäisikö syksyllä myös järjestää luontomatka.. Toivottiin jotain luontomatkaa ja useita vaihtoehtoja esitettiin.
Ensimmäinen kohteemme on Luumäellä, Kotkaniemi, presidentti P.E. Svinhufvudin, eli Ukko-Pekan ja hänen puolisonsa Ellen Svinhufvudin pitkäaikainen koti, Kivijärven rannalla, joka on nykyisin kotimuseona. Museo-oppaat kertovat meille mielenkiitoisia tarinoita Suomen tasavallan kolmannesta presidentistä vuosina 1931-1937. Itsenäisyyssenaatin puheenjohtajana hän antoi Suomen itsenäisyysjulistuksen eduskunnalle 4.12.1917, joka hyväksyttiin 6.12.1917, lisäksi hän vaikutti Mäntsälän kapinan kukistamiseen helmikuussa 1932, jolloin hän piti kuuluisan radiopuheensa ja yhteiskunta alkoi rauhoittua.
Maittava lounas nautittiin Kasinolla, upeassa ympäristössä Saimaan rannalla. Sen jälkeen bussiin ja kaupunkikierros mielenkiintoisiin kohteisiin. Keskuspuiston ja sankarihautausmaan läheisyyteen on pystytetty Äiti-Karjala veistos vuonna 1993. Sen ympärillä on musta kivimuuri, johon on hakattu noin 5500 Karjalaan jääneiden sankarivainajien kotikunnat, nimet ja elinajat. Muurilla on pituutta 70 metriä. Lopuksi vierailu Etelä-Karjalan museossa, joka toimii Lappeenrannan linnoituksen pohjoiskärjessä, 1800-luvun alussa tykkivarikoiksi rakennetuissa makasiineissa. Näyttelyssä on esillä kaksi teemaa: ”Etelä-Karjalan tarina” ja ”Viipurin pienoismalli,” joka kuvaa Viipurin kaupunkia 2.9.1939. Pienoismalli on tehty mittakaavaan 1:500, siitä huolimatta kokoa on lähes 30 nelimetriä. Todella upea nähtävyys.
Lappeenrannan kiertoajelulla kävimme myös katsomassa Äiti-Karjalan muistomerkkiä.
Viimeinen kohteemme on Imatra. Kaupunkikierros, tutustuminen opastuksen siivittämänä lähiympäristöön, teollisuuslaitoksiin, luontoon ja historiaan. Alvar Aallon suunnittelema ”Kolmen Ristin Kirkko” jota pidetään Suomen modernin kirkkoarkkitehtuurin parhaimmista työnäytteistä. Odotetuin kohde on tietysti Imatran koski, Vuoksessa sijaitseva Suomen suurin koski, joka virtasi valtoimenaan ja mielikuvituksellinen jugendlinna, Imatran Valtionhotelli, joka valmistui 1903, nautimme periteiset karjalanpiirakat ravintolasalissa lisukkeineen. Vielä nopea kävely alas näköalatasanteelle, josta on täydellinen näkymä koskeen ja voimme aistia vesimassojen voimakkaan virtauksen. Näkemiin Imatra.
.jpg)
